lauantai 24. helmikuuta 2018

Glowing Sun



Berlin_10_2017-17



Pidän tällaisesta kunnon talvesta, kun aurinko paistaa, valkoinen lumi hohtaa tuhansina kimaltavina tähtinä ja pakkastakin on reilusti. Ainut miinuspuoli on järkyttävän kuiva huoneilma, jota ilmankostutinkaan ei pysty pelastamaan. Lumen ja auringon aikaansaama valoisuus kuitenkin muistuttaa auttamattomasti rakastakin rakkaammasta Berliinistä, ja mieleen tulvahtaa ihania muistoja viime syksystä, kun Suomessa elettiin jo ankeassa harmaudessa, mutta Berliini kylpi kirkkaissa väreissä ja valossa. Vietin muutaman upean päivän yksin Berliinissä ystävän kanssa tehdyn Amsterdamin reissun jälkeen. Keskeneräisistä luonnoksista löytyi alla oleva kappale tekstiä:



Amsterdam oli kiva kaupunki, mutta Berliiniin saapuessa tuntui jälleen siltä kuin olisin palannut kotiin. Berliini on minun kaupunkini, aina ja ikuisesti. Se kaupunki, jolla on hallussaan suuri osa sydämestäni. Lauantaina, ensimmäisenä iltanani Berliinissä oli kovin sateista ja pimeää. Kävin illallisella Berliinissä asuvan ystävän kanssa, ja päädyimme sen jälkeen vähän turhankin monille drinkeille ympäri Berliiniä. Aamulla oli pienoinen krapula, mutta selätin sen onneksi melko nopeasti. Sunnuntai valkeni ihanan aurinkoisena ja kirpeänä. Suunnistin heti ensi töikseni Elfidaan brunssille. Oi, miten ihanaa olikaan syödä ulkona! Takki päällä tarkesi vallan mainiosti. Brunssin jälkeen kipaisin toiselle puolen tietä ja kiersin Boxhagener Platzin kirpputorin, josta jatkoin Arkonplatzin ja Mauerparkin kirpputoreille. Saaliiksi sain valloittavan, erittäin minikokoisen krokotiilifiguurin sekä bambifiguurin.



Berlin_10_2017-3
Berlin_10_2017-18Berlin_10_2017-1Berlin_10_2017-13



Loppuosa matkastakin on vielä kirkkaana muistin sopukoissa. Majoituin Airbnb-asunnossa Friedrichshainissa aivan loistavaksi osoittautuneella paikalla. Majoittajani oli äärettömän mukava kreikkalainen nuori mies, joka rakasti suomen kieltä. Hän itse yöpyi lähes kaikki matkani yöt tyttöystävänsä luona, joten sain olla ihanan avarassa asunnossa vapaasti ylhäisessä yksinäisyydessä. Oma huoneeni oli valtavan suuri, kahdella parvekkeella varustettu ihanuus natisevine lautalattioineen ja valtavine huonekorkeuksineen. Parhaiten tuosta viimeisimmästä Berliinin visiitistä jäi mieleen sää sekä kaksi keikkaa. Näin ensimmäisen kerran livenä aussibändi Huskyn ja usean vuoden tauon jälkeen islantilaisen Sigur Rósin. Sigur Rósin keikasta en olekaan kirjoittanut kuin lyhyesti omaan instagramiini, sillä keikalta ei ole kuin muutamia kännykällä kuvattuja otoksia ja videonpätkiä. Sigur Rósin keikka Tempodromin lavalla oli jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, ylimaallisen maagista.



Berlin_10_2017-44Berlin_10_2017-45Berlin_10_2017-36Berlin_10_2017-6



Sigur Rós - Glósóli



Berlin_10_2017-15
Berlin_10_2017-2
Berlin_10_2017-8
Berlin_10_2017-12
Berlin_10_2017-37
Berlin_10_2017-32



Okay, so these photos are from last October when I spent a few days alone in Berlin after a trip to Amsterdam with a friend. Amsterdam was nice but Berlin just has my heart forever and ever. Felt like coming home. The autumn in Finland was rainy and grey but Berlin bathed in sunlight and vibrant colours. I actually had brunch outside! My Berlin days were filled with places I love and a couple of awesome gigs: Husky and Sigur Rós. The latter one was pure divine magic, I have no words for it.





maanantai 19. helmikuuta 2018

Shiny And Contoured The Railway Winds




La Petite Ceinture_2017-35



Muistatteko vielä sen kovaonnisen Pariisin matkan viime kesältä? Yhtenä läkähdyttävän kuumana päivänä meillä oli aikomuksena harrastaa urbaania löytöretkeilyä. Olin selvittänyt etukäteen muutaman kohdan, joilta pääsisimme helposti tutkimaan osia La Petite Ceinturesta, 32 kilometriä pitkästä hylätystä rautatiestä. Tiesin, että hyvin kaunis ja vehreä osa radasta kulkee suoraan Parc Montsouriksen läpi, joten suunnistimme sinne. Löysimme kyllä paikan, mutta radalle emme suinkaan päässeet vaan jouduimme tyytymään sen ihailuun korkealta yläpuolelta. Näimme radalla useita ihmisiä ja huutelin alas kysyäkseni neuvoa, miten radalle pääsee. Olisi kuulemma pitänyt kävellä pari kilometriä täysin toisesta suunnasta eikä kävelystä selviäisi ilman taskulamppua. 



Emme kuitenkaan lannistuneet tästä vaan päätimme katsastaa toisen kohdan rataa, jonka tiesin olevan yleisölle avoin. Olisi pitänyt lukea hieman tarkemmin, sillä kyseessä oli arviolta parinsadan metrin pituinen pätkä rataa pienen puiston yhteydessä. Mikä pettymys. Yleisölle avoimia osia radasta olisi löytynyt kolmesta muustakin lokaatiosta, mutta meillä ei valitettavasti ollut enää enempää aikaa lähteä seikkailemaan hylätyn radan perässä. Pienikin katsaus La Petite Ceintureen oli kuitenkin parempi kuin ei mitään. Jos vielä joskus päädyn Pariisiin, varaan tuon hylätyn radan tutkimiseen kokonaisen päivän.



La Petite Ceinture_2017-3
La Petite Ceinture_2017-25
La Petite Ceinture_2017-23
La Petite Ceinture_2017-11




La Petite Ceinture_2017-14
La Petite Ceinture_2017-29
La Petite Ceinture_2017-22La Petite Ceinture_2017-20
La Petite Ceinture_2017-18



Remember my ill-fated trip to Paris last summer? Well, one of those days in Paris it was super hot and we were planning on doing some urban exploring. I had checked out online a couple of places where we could easily access La Petite Ceinture, a  32-kilometer-long former railway line around Paris. It was opened in 1852 and largely abandoned in 1934 when it could no longer compete with the metro. I knew that a beautiful and verdant part of the tracks passed through Parc Montsouris, a public park in the 14th arrondissement. The abandoned tracks did go through the park but there was no way to get down to the actual tracks. We could only see them from high above. We went on to explore another part of the tracks which was open to the public. Unfortunately it was only about a 200-metre-long stretch of the tracks. Disappointment struck again. We didn't have any more time to go exploring better parts of La Petite Ceinture but even a small glimpse was better than nothing!


maanantai 12. helmikuuta 2018

Love Me Like Tomorrow We're Dead



Vysehrad_2017-32



 Vyšehradin hautausmaa, Praha 2017.



Vysehrad_2017-41
Vysehrad_2017-29


Beauty, violence
War is within us
We'll be silenced
Tomorrow we're 
gonna be stardust..


Vysehrad_2017-30




Vysehrad_2017-42
Vysehrad_2017-19
Vysehrad_2017-33



Vyšehrad cemetery, Prague 2017.